Ruosteinen miekka, uusia mysteerejä · näin Forever uudistaa tehtäviä

Foreverin kiinnostavin tehtävälupaus ei meille ole iso numero, vaan mahdollisuus eksyä uudelleen tuttuun maailmaan. Milloin viimeksi pysähdyit lukemaan, miksi joku Azerothissa tarvitsi apuasi, sen sijaan että vain tarkistit seuraavan reittipisteen?

Tuhat tehtävää ei yksin kerro seikkailun laadusta

Yli tuhat uutta tehtävää tasoille 1–60 on jo Blizzardin virallisessa esittelyssä. Uusi keskustelunaihe on niiden toteutustapa, ei lukumäärän paljastuminen tänään.

Josh Greenfield kertoo Eddie Makuchin GameSpot-haastattelussa Wetlandsin ja Azsharan tehtävien täydentämisestä. Hän korostaa maanläheisiä tarinoita: pelaaja on yksi seikkailija, ei kaiken keskipiste. The Missing Diplomatin yhteydessä hän vihjaa mysteerin jatkamiseen, mutta ei vahvista meille luettavaksi valmista ratkaisua. Haastattelu luettiin Yahoon uudelleenjulkaisusta.

Meidän näkökulmastamme lisätehtävien arvo näkyisi ennen kaikkea matkanteossa. Hyvä sivupolku voi antaa syyn jäädä alueelle vielä illaksi tai palata sinne myöhemmin. Pelkkä tehtävälokin pidentäminen ei tee samaa, jos jokainen uusi tehtävä käskee keräämään eri esineitä samasta paikasta ilman kiinnostavaa syytä.

Vanha mysteeri ansaitsee muutakin kuin tutun nimen

The Missing Diplomat on tässä hyvä keskustelunavaus, mutta emme rakenna vihjauksesta varmaa juonipaljastusta. Oma toiveemme vanhojen tarinoiden jatkolle olisi, että uusi pelaaja ymmärtää tilanteen ilman vuosien taustatietoa. Pitkään pelanneelle tuttu nimi voi palkita muistamisesta; ensikertalaiselle saman kohtauksen pitäisi toimia kiinnostavana kohtaamisena.

Kun pääsemme arvioimaan toteutusta, katsoisimme kolmea asiaa: antaako tehtävä henkilölle ymmärrettävän motiivin, muuttaako löydetty tieto käsitystä paikasta ja onko seuraava askel pääteltävissä itse pelissä. Nämä ovat meidän arviointiperusteitamme, eivät Blizzardin lupaama tehtävälista.

Sama koskee matkustamista. Pitkä matka voi rakentaa paikan tuntua, jos sen aikana kohtaa jotakin mieleen jäävää. Tyhjä edestakainen juoksu ei muutu hyväksi tarinaksi vain siksi, että se muistuttaa vanhaa peliä. Nostalgia voi aloittaa kiinnostuksen, mutta tekemisen pitää kantaa sitä eteenpäin.

Ensimmäistä matkaa ei tarvitse ratkaista etukäteen

Meidän ehdotuksemme tarinoista kiinnostuneelle porukalle on sopia pienestä asiasta jo ennen aloitusta: saako tehtävätekstit lukea rauhassa? Se vaikuttaa yhteiseen kokemukseen enemmän kuin täydellisesti hiottu ennakkoreitti. Kaikkien ei tarvitse tutkia jokaista nurkkaa, mutta kiinnostavan sivupolun kohdalla pitäisi voida pysähtyä ilman kiireen tunnetta.

Uusia alueita ja tarinoiden taustaa käsittelee aiempi maailmajuttumme. Jos samaa matkaa suunnittelee yhdellä elämällä, kannattaa lukea myös Hardcoren suunnitelmista. Molemmissa meitä kiinnostaa sama asia: syntyykö matkasta muistoja, joita ei voi tiivistää pelkkään saavutettuun tasoon?